HUOLETI-HAASTATTELUSSA KAJ KUNNAS - VAKAVA SAIRAUS MUUTTAA ELÄMÄNARVOJA JA LÄHENTÄÄ SUHTEITA RAKKAIMPIIN

7.2.2018 14.39

Huoleti oli mukana Rochen järjestämässä Suuressa läheisillassa Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla. Koskettavassa illassa kuulimme kokemustarinoita sairastumisesta ja läheisyydestä. Saimme jälkikäteen kunnian haastatella yhtä illan puhujavieraista, urheilutoimittaja Kaj Kunnasta. Kokemuksia sairastumisesta ja läheisenä olemisesta Kunnaksen kohdalle on osunut useita kokemuksia läheisen ihmisen vakavasta sairastumisesta, myös menetyksestä. Hän on kokenut isänsä syövän, joka johti nopeasti menehtymiseen, hänen tyttärellään diagnosoitiin lapsena diabetes ja hänen vaimonsa rintasyöpä on vielä seurantavaiheessa. Kunnaksen oma aivoinfarkti vuonna 2016 antoi hänelle kokemuksen myös sairaana olemisesta. Toukokuussa 2016 Kunnas oli yksin kotonaan, kun ensimmäiset infarktin oireet ilmenivät. Hän ymmärsi hakeutua nopeasti naapurin ovelle ja heidän nopean toimintansa ansiosta ambulanssi saapui hyvin pian. Kunnas kiittää yhä vuolaasti naapureitaan sekä hoitohenkilökunnan ammattitaitoa ja nopeaa toimintaa. Kunnas vietti jaksoja sairaalahoidossa sekä kotonaan käyden samalla kuntoutuksessa. Toipumiseen meni aikaa. Töihin paluun hän aloitti asteittain syyskuussa 2016. Huhtikuussa 2017 Kunnas olisi palannut täysipainoisesti töihin Ylelle, mutta tähän mennessä hänellä oli jo kypsynyt päätös lopettamisesta ja uusien alkujen hakemisesta freelancerina. Elämänarvot muuttuvat Kunnaksen asenne on maanläheinen ja eteenpäin menevä. Hän ei koe vakavankaan sairastumisen mullistaneen arkea. Arki toki muuttui, mutta mullistusta hän kokee tapahtuneen enemmän elämän arvoissa: ”Sitä tajuaa, että vaikka työ, vaimo, lapset ja raha ovat tärkeitä, niin jos terveys menee niin sit menee kaikki.” Kunnas haluaa painottaa, että hänen kokemuksensa ovat hänen omiaan, ja hän varoo sanomasta mitään kenenkään muun puolesta. Kunnas kertoo, että suhteet läheisiin ovat raskaiden kokemusten myötä vahvistuneet ja lähentyneet. ”En pelännyt muuta kuin sitä, että mitä jos mä en enää nää mun tyttäriä ja vaimoa? Enkä ehdi sanoa kuinka tärkeitä he ovat mulle ja kuinka paljon mä heitä rakastan.” Liikutuksen ja rakkauden voi kuulla hänen äänestään. Kunnas kertoo, että kokee nyt olevansa valmis. Hän ei enää kuvittele olevansa kuolematon vaan osaa olla kiitollinen jokaisesta annetusta hetkestä ja jokaisesta tervehtymisestä. Pysäyttävin kokemus hänelle oli vaimon rintasyöpä. Menetyksen pelko pysäytti Kunnaksen ajattelemaan, että elämää on elettävä nyt eikä kuvitteellisessa tulevaisuudessa. Kunnas kertoo kokevansa, että kunkin omat kokemukset vaikuttavat siihen, miten läheisen sairastumiseen itse suhtautuu. Suhtautuminen vaihtelee myös elämänvaiheiden mukaan; kuinka kiinni on itse elämässä vaikkapa lapsiperhearjen kanssa, ja kuinka paljon vastaavia tilanteita on aikaisemmin jo kokenut. Kaikki nämä kokemukset ovat yhdessä johtaneet siihen, että Kunnas on halunnut järjestää elämänsä uudella tavalla, omiaan elämänarvojaan kunnioittaen, tässä hetkessä eläen. Yhteisöllisyys on tärkeintä Kunnas ajattelee, että jakaminen ja muiden kokemusten kuuleminen on todella tärkeää. Kun kuulee, että muut ovat kokeneet samaa tai jopa pahempaa, asettuvat omat tunteet mittasuhteisiin. ”Kyllähän yhteisöllisyys on se kaikkein tärkein. Huomaa että ei tässä yksin olla, heillä on sama tilanne.” Kunnas pitää tärkeänä juttelemista niin läheisten kuin ihan ventovieraidenkin kanssa. Hän on kokenut asioista puhumisen helpoksi sekä tuttujen että tuntemattomien kanssa. Kunnas on itse hyvin kiitollinen kaikesta saamastaan avusta ja tuesta. Hän muistaa mainita nimeltä kaikki häntä sairauden hetkellä auttaneet. Kunnas näkee, että Huoleti-sovellus on ansainnut paikkansa, jos se voi auttaa yhtäkin ihmistä. Samalla hän muistuttaa, että toisille ihmisille omien asioiden jakaminen muiden kanssa on paljon vaikeampaa kuin toisille. Monet voivat hyötyä anonyymimmästä tavasta, jossa ensikontaktin voi luoda teknologiavälitteisesti. Tärkeää on kuitenkin puhua ja kohdata. ”Ei tässä maailmassa voi liikaa apua saada,” hän toteaa. ”Kaikesta voi parantua” Kunnas haluaa lähettää toivon sanomaa. Hän muistuttaa, että kaikesta voi parantua. Hän on realistinen ja tietää, etteivät kaikki aina parane. Hän kuitenkin toivoo, että ihmiset eivät antaisi sijaa toivottomuudelle, sillä kukaan ei voi etukäteen tietää mitä tuleman pitää. Kun Kunnakselta kysyy, mikä lääke auttaa toivottomina hetkinä, hänen vastauksensa hänen omasta kokemuksestaan on selvä: ”No kun en ole mielestäni ollut toivottomissa hetkissä. Välillä on helpompaa ja välillä vaikeampaa, mutta en mä toivoton ole koskaan ollut.”