Bostonin peliskene tarvitsee Huoletia

10.4.2019 14.42

Pienestä pitäen tiiviisti peliskenessä pyörinyt Huoletin Happiness Architect Jonna piipahti yhdessä maailman suurimmista pelitapahtumista.

Matka Bostoniin alkoi Tampereen lentokentältä kuudelta aamulla. En ole aikaisemmin itse lentänyt pitkiä matkoja, joten pienen koneen noustessa ilmaan vatsassa muljahti jännityksestä. Hetken aikaa jaksoin jännittää lentoja mutta pian jännitys muuttui innostuneeksi odotukseksi - edessä olisi reissu Bostonin Pax Eastiin.


Amerikkalaisten ystävällisyys yllätti ensikertalaisen


Perillä Bostonissa kaikki tuntui todella erilaiselta kuin Suomessa. Heti lentokentällä tuntematon ihminen tuli kysymään tarvitsenko minä ja matkaseuralaiseni apua ja mihin päin olemme menossa. Mukava mies ohjeisti meitä jäämään bussista oikealla pysäkillä ja pääsimme turvallisesti hotellille. Ensivaikutelma USA:sta oli puhdasta ihastusta, kaikki tuntui niin isolta ja värikkäältä, jokainen rakennus oli täynnä valoja ja kadut täynnä ääniä ja ruuan tuoksuja. Ihmiset hymyilivät ja tuntui kuin olisin saapunut kotiin.


Pelaamista rakastavan toteutunut unelma


Seuraavana aamuna hieman jet lagista kärsivänä suuntasin Bostonin convention and exhibition centeriin tutkimaan mitä Paxilla oli minulle tarjota. Olen pienestä asti rakastanut kaikkea mikä liittyy peleihin, joten kun astuin valtavan rakennuksen ovista sisään rakastuin myös messuihin ensisilmäyksellä. Valtava halli oli täynnä erilaisia pelejä ja tapahtumia, ihmisiä jotka rakastavat pelaamista yhtä paljon kuin minä ja tavaroita liittyen sekä peleihin että pelaamiseen itseensä. Ensimmäinen tunti meni lähinnä ihmetellessä ja ihastellessa mitä kaikkea voisin kokeilla ja kokea, kunnes uskalsin vihdoin päättää mikä olisi ensimmäinen peli mitä kokeilisin (secret neighbour vei voiton tässä kohtaa).


Mistä päin maailmaa tulee noin kauniit silmät?


Koko reissu oli kuin suoraan elokuvista. Tutustuin aivan ihaniin ihmisiin, pelasin kaikkea mielenkiintoista, osallistuin peli-luennoille ja pääsin tutkimaan tätä valtavan ihanaa ja hämmentävää kaupunkia. Ihmiset olivat juuri niin mukavia kuin minulle oli kerrottu, täysin tuntemattomat saattoivat kadulla pysähtyä ja kehua silmiä ja jatkaa matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos ehdin seisoa hetkenkään hieman eksyneen näköisenä, joku pysähtyi kysymään tarvitsinko apua. Kaupan kassaltakin minulta kyseltiin kuulumisia ja mistä päin maailmaa olen Bostoniin päätynyt.


Pelaaminen ei tuota pelkkää euforiaa


Ja sitten tarkemmin Paxiin. Torstain vietin lähinnä tutkaillen suurta hallia ja jutellen ihmisille. Käväisin nopeasti luennolla joka kertoi loot boxeista ja niiden eettisyydestä sekä kuuntelin kuinka videopelejä markkinoidaan oikein. Perjantaina pääsin kuuntelemaan luentoa siitä kuinka julkaisijat löytävät pieniä tekijöitä markkinoilla, miten pelialalla pääsee alkuun ja miten luodaan toimivaa ja yleisöön uppoavaa huumoria. Sunnuntaina taas tutustuin siihen minkälaista ahdistusta ja masennusta pelaavat ihmiset kokevat ja miten luodaan ensimmäinen oma peli. Näiden kaikkien lisäksi sain pelata, pelata ja pelata ja tutustua uusiin ihmisiin.


Huoleti herätti suurta kiinnostusta pelimessuilla


Asetin itselleni reissun tavoitteeksi tutustua siihen minkälaista vertaistukea pelaajat käyttävät ja haluaisivat itselleen erilaisiin elämäntilanteisiin. Nostin Huoletia esille ja kysyin oliko ihmisillä käytössä muualla maailmaa samantyylisiä palveluita ja vastaus oli lähes aina sama: “Teidän palvelu vaikuttaa mahtavalta, haluan sen ehdottomasti itselle käyttöön, kuinka saan sen?”. Vertaistuen tarve digitaalisessa muodossa oli suurta ja kohderyhmä ei voisi olla parempi - edessäni oli hirveä määrä ihmisiä jotka ovat jo tottuneet kommunikoimaan digitaalisella puolella ja käyttämään sovelluksia ja digitaalisia palveluita lähes kaikkeen mutta Huoletin kaltaista palvelua he eivät olleet löytäneet. Reissu avasi silmiäni todella paljon siitä kuinka uniikki ja kipeästi kaivattu palvelu Huoleti on.


Kotiin palasin väsyneenä mutta onnellisena ja pää täynnä uusia ideoita ja ihmisiä keiden kanssa aion jatkossakin pitää yhteyttä. Reissu oli vielä mahtavampi kuin uskalsin ikinä odottaa ja ensi vuonna olen aivan varmasti menossa Paxiin uudestaan. Kiitos Boston!


Jonna